🇬🇧 en fi 🇫🇮

arrest verb

  /əˈɹɛst/
  • (transitive) To seize (someone) with the authority of the law; to take into legal custody. [from 14th c.]
 pidättää, vangita, pysäyttää
  • (transitive) To stop or slow (a process, course etc.). [from 14th c.]
 hillitä, padota, pysäyttää
  • (transitive) To catch the attention of. [from 19th c.]
 kiinnittää, pysäyttää, vangita
  • (intransitive, medicine) To undergo cardiac arrest.
 saada sydänpysähdys

arrest noun

  /əˈɹɛst/
  • (legal) The process of arresting a criminal, suspect etc.
 pidättäminen, pidätys, vangitseminen
  • A confinement, detention, as after an arrest.
 pidätys, tutkintavankeus, vankeus
  • The condition of being stopped, standstill.
 pysähdys, pysähtyminen, seisokki, seisominen
  • A device to physically arrest motion.
 pysäytin
  • A check, stop, an act or instance of arresting something.
 pysäyttäminen
  • (nautical) The judicial detention of a ship to secure a financial claim against its operators.
 takavarikko
Wiktionary Links