🇬🇧 en fi 🇫🇮

breach verb

  /bɹiːtʃ/
  • (intransitive, of a whale or other sea creature) To leap out of the water.
 hypätä, murtua
  • (transitive) To violate or break.
 rikkoa
  • (transitive) To make a breach in.
 rikkoa, särkeä

breach noun

  /bɹiːtʃ/
  • A gap or opening made by breaking or battering, as in a wall, fortification or levee / embankment; the space between the parts of a solid body rent by violence
 murtuma
  • (legal) A breaking or infraction of a law, or of any obligation or tie; violation; non-fulfillment.
 rikkomus, murtuminen, rikkominen
  • A breaking out upon; an assault.
 hyökkäys
  • The act of breaking, in a figurative sense.
 murros
  • A breaking up of amicable relations, a falling out.
 välirikko
breach of contract
sopimusrikkomus
breach of the peace
häiritsevä käytös, yleisen rauhan häiritseminen
step into the breach
tulla apuun, tulla tilalle
breach of trust
luottamusaseman väärinkäyttö
breach of promise
miehen yksipuolinen kihlaero, miehen yksipuolinen kihlauksen peruminen, miehen yksipuolinen kihlauksen purkaminen
Wiktionary Links