🇬🇧 en fi 🇫🇮

fight noun

  /faɪt/ , [fʌɪt]
  • (archaic) A battle between opposing armies.
  • A conflict, possibly nonphysical, with opposing ideas or forces; strife.
 taistelu
  • An occasion of fighting.
 taistelu, tappelu
  • A physical confrontation or combat between two or more people or groups.
 tappelu, taistelu
  • (sports) A boxing or martial arts match.
 kamppailu, ottelu
  • (uncountable) The will or ability to fight.
 taistelutahto

fight verb

  /faɪt/ , [fʌɪt]
  • (intransitive) To contend in physical conflict, either singly or in war, battle etc.
 tapella, taistella
  • (transitive) To engage in combat with; to oppose physically, to contest with.
  • (transitive) To try to overpower; to fiercely counteract.
 taistella
  • (intransitive) To strive for something; to campaign or contend for success.
 taistella, tsempata

fighting adjective

  /ˈfaɪtɪŋ/
  • Engaged in war or other conflict.
  • Apt to provoke a fight.
 taisteleva
fight back
nousta voittoon, pidättää, taistella vastaan, taistella, tehdä vastahyökkäys
snowball fight
lumisota
pick a fight
haastaa riitaa
fight fire with fire
panna kova kovaa vastaan, taistella tulella tulta vastaan
pillow fight
tyynysota
fight-or-flight
pakene tai taistele -reaktio, taistele tai pakene -reaktio
fight like cat and dog
olla kuin kissa ja koira, olla napit vastakkain, tapella kuin kissa ja koira
fight to the death
taistelu kuolemaan asti
put up a fight
laittaa vastaan, taistella vastaan, tapella vastaan
Wiktionary Links