🇫🇮 fi en 🇬🇧

imperatiivi noun

  • #{tapaluokka|tapaluokka}#, joka ilmaisee toiminnan käsketyksi, kehotetuksi tai toivotuksi. Sen tunnus #{suomi|suomessa}# vaihtelee persoonittain: Yksikön toinen on kirjoitusasultaan tunnukseton, mutta ääntöasussa esiintyy #{jäännöslopuke|jäännöslopuke}# /ˣ/, monikon ensimmäisessä ja toisessa tunnus on -kaa tai -kää vokaalisoinnun mukaisesti, yksikön ja monikon kolmannessa tunnus taas on -ko tai -kö vokaalisoinnun mukaan.
imperative, imperative mood
Wiktionary Links