wander
verb
/ˈwɑndɚ/
,
/ˈwɒndə/
,
/ˈwʊndə/
,
/ˈwʌndə/
|
- (intransitive) Of the mind, to lose focus or clarity of argument or attention.
|
harhailla
|
|
|
ajautua sivuun,
eksyä,
harhautua,
käydä vieraissa,
olla uskoton,
pettää
|
- (intransitive) To go somewhere indirectly or at varying speeds; to move in a curved path.
|
kaarrella,
kierrellä,
kiertää,
vaeltaa
|
wanderer
noun
/ˈwɑndəɹɚ/
,
/ˈwɒndəɹə/
|
- One who wanders, who travels aimlessly.
|
kuljeksija,
kulkuri
|
wandering
noun
/ˈwɑndəɹɪŋ/
,
/ˈwɒndəɹɪŋ/
|
- Travelling without preset route; roaming.
|
vaeltamisvimma
|