extreme
adjective
/ɛkˈstɹiːm/
,
/ɪkˈstɹim/
,
/ɪkˈstɹiːm/
|
- In the greatest or highest degree; intense.
|
äärimmäinen,
ankara,
kova
|
- Drastic, or of great severity.
|
äärimmäinen,
ankara,
tiukka,
törkeä
|
- Of a place, the most remote, farthest or outermost.
|
äärimmäinen,
laita-,
laitimmainen,
reuna-,
ääri-
|
- Excessive, or far beyond the norm.
|
äärimmäinen,
liiallinen,
törkeä,
yletön
|
- (archaic) Ultimate, final or last.
|
äärimmäinen,
laitimmainen,
loppu-,
lopullinen,
viimeinen
|
- Of sports, difficult or dangerous; performed in a hazardous environment.
|
extreme,
äärimmäinen
|
extreme
noun
/ɛkˈstɹiːm/
,
/ɪkˈstɹim/
,
/ɪkˈstɹiːm/
|
- The greatest or utmost point, degree or condition.
|
laita-,
reuna-,
ääri,
ääri-,
ääripiste
|
|
|
ääri-ilmiö,
äärimmäisyys
|
- Each of the things at opposite ends of a range or scale.
|
ääriarvo,
äärimmäinen
|
- (mathematics) Either of the two numbers at the ends of a proportion, as 1 and 6 in 1:2=3:6.
|
äärimmäinen jäsen
|
extremely
adverb
/ɪksˈtɹiːmli/
|
- (degree) To an extreme degree.
|
erittäin,
äärimmäisen
|
extremity
noun
/-ɾi/
,
/ɛk-/
,
/ɪkˈstɹɛməti/
,
/ɪkˈstɹɛmɪti/
|
- A hand or foot. [from early 15th c.]
|
raaja
|
- The most extreme or furthest point of something. [from c. 1400]
|
ääri,
ääripää,
ääriraja
|
|
|
äärimitta,
äärimmäisyys
|
extremism
noun
/ɛkˈstɹiː.mɪ.zəm/
,
/ɪkˈstɹi.mɪ.zəm/
,
/ɪkˈstɹiː.mɪ.zəm/
|
- Extreme ideas or actions, primarily in politics or religion.
|
ekstremismi,
ääriaate
|
extremeness
noun
|
- The degree or property of being extreme.
|
äärimmäisyys
|