ultimate
adjective
/ˈʌltəmɪt/
,
/ˈʌltɪmət/
,
/ˈʌltɪmɪt/
|
|
|
viimeinen
|
- Being the most distant or extreme; farthest.
|
etäisin,
kaukaisin
|
- Being the greatest possible; maximum; most extreme.
|
korkein,
äärimmäinen
|
- (of a syllable) Last in a word or other utterance.
|
loppu-,
viimeinen
|
- That will happen at some time; eventual.
|
lopullinen
|
ultimate
noun
/ˈʌltəmɪt/
,
/ˈʌltɪmət/
,
/ˈʌltɪmɪt/
|
- The greatest extremity; the maximum
|
ääri,
äärimmäisyys
|
ultimately
adverb
/ˈʌl.tə.mət.li/
,
/ˈʌl.tɪ.mət.li/
,
/ˈʌl.tɪ.mɪt.li/
,
/ˈʌl.tɪ.mɪt.lɪ/
,
[ˈʌl.tɪ.mɪɾ.li]
|
- Indicating the most important action.
|
ennen kaikkea
|
- Indicating the last item.
|
lopuksi,
viimeiseksi
|